kaukaa lähelle

Miksi maailmani on niin pieni. Vain minä ja ajatukseni. Elämää ympärilläni, mutta en saa siitä mitään irti. Kaikki on ihan sama.  Taivas on suuri ja houkutteleva, sinne minä haluaisin. Joku päivä. Joskus. Jotenkin. Mutta ei sinne kukaan pääse. Se on kaunis ja turvallinen. Tyttö kävelee pitkin katon harjaa ja miettii mitä jos jalka vahingossa lipsahtaisi, silloinhan hän ei näkisi enää pian nousevaa kuuta. 

Taivas on sininen ja vaaleanpunainen, ei se silti puhdas ja rehellinen ole. Monikaan ei siitä paljon tiedä, mitä siellä on ja mitä ei ole. Mitä väitetään olevan. Kuulokkeissa Apulanta laulaa jostain löytyvän vastaus kaikkeen. Ei se voi olla totta. Vaikka Tonin suusta tulevat sanat ovat ainoa totuudenmukainen asia koko maailmassa. Ainakin minun maailmassani. Tyttö havahtuu "kuilun" partaalta, aivan kuten Toni juuri sanoi. Hän on istumassa, mutta nousee kun näkee valoa puiden lomasta. Ystävä on tulossa häntä tervehtimään. Kertomaan lohduttavia asioita ja käskemään tyttöä olemaan tekemättä mitään tyhmää. Kuu on salaperäinen. Se jättää joitakin asioita kertomatta, ja hyvä niin, koska kaikkeahan ei ole hyvä tietää. Se tuhoaisi ihmiset. Vaikka juuri se paha tieto olisi tietoa pahoista ihmisistä jotka tästä maailmasta pahan tekevät. "Paha ihminen". Toni huutaa. Totta. 

Ei saa kysyä jos ei halua tietää. Ja vaikka haluaisi tietää, ei saa kysyä. Tyttö tietää jo liikaa, vaikka hän ei koskaan kysynyt, hän vain tietää. Tyttö katselee yläpuolellaan lentävää lentokonetta tietäen, että sekin on paha. Kaikki on pahaa. Paitsi ystäväni kuu, ja Apulannan totuuden paljastavat lohduttavat sanat, jotka saavat tytön jatkamaan. Ja jaksamaan. Jatkamaan jaksamista, ja elämään elämää, jossa ei ole elämistä. Miettimään asioita, joita ei saisi miettiä, ja miettimään myös asioita, joissa on paljonkin miettimistä. Jättämään asioita kertomatta, joita muut eivät edes haluaisi kuulla. 

Tyttö kääntää katseensa pois kuusta, ja laskeutuu katolta kun ymmärtää yön lähestyvän. Silloin on parempi olla hereillä kun pahuus on piilossa pimeässä, mutta tyttö menee kotiin, sänkyynsä peiton alle, kuuntelemaan "nukuttajaa". Ja muutaman tunnin päästä "miks' ei uni tuu" on sopiva Apulannan kappale kuvaamaan tilannetta. Lopulta hän nukahtaa, ja aamulla herää uuteen päivään elämään elämäänsä, jossa ei ole elämistä. Miettimään asioita, joita hän ei saisi miettiä. Tyttö nukkuu. "Eikä vielä ole edes ilta". Kohta hän huomaa olevansa taas katolla, ja huutavansa maailmalle.

On jo toinen ilta, ja kuu on tullut taas tervehtimään. Kertomaan asioita tulevasta, ja varoittamaan tyttöä. Lohduttamaan ja ilahduttamaan. Tyttö ei jaksa keskittyä, ja hänellä on levoton olo. Aivan kuin taivas hetken päästä putoaisi, tai maa halkeaisi jalkojen alta. Linnut tippuisivat taivaalta, ja puut vajoaisivat maan sisään, ja kaikki muu sen mukana. Ajatukset huutaisivat päässä, ja kukaan ei pääsisi koskaan rauhaan. Tulisi tulva, tulisi tulipalo. Meteoriitti tippuisi ja kuu räjähtäisi. Tähdet sammuisivat yksi kerrallaan, kaikki kuolisivat ja maailma loppuisi. 

 Tummat puut heittävät varjojaan joka puolelle, ja paha alkaa leviämään ympäristöön sen mukana. Onneksi sitä ei näe. Puiden alastomat oksat erottuvat kuollutta taivasta vasten, miksi se näyttää kuolleelta? Ei se saisi. Se ei ole koskaan hyvä merkki. Kohta on taas yö, ja ainoa asia minkä tyttö muistaa lähipäivistä, on oudot unet, kahvi, pahat asiat, ja vähemmän pahat, kuu ja valokuvat. Kirjoittaminen ja pahojen asioiden piirtäminen. Ei saisi olla niin paljon pahaa. Mutta yksin tyttö ei voi muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Joten mitä suotta sellaista yrittämään. Tai edes toivomaan.

valentine's day ♥

Ystävänpäivä & Satin Circus! Ehkä maailman 

kivoin yhdistelmä ♥ Kiitos kaikille eilisestä.

Eilinen oli taas ihan huippu. Tulin taas niiiin onnelliseksi ja tälläki hetkellä vaan hymyilyttää. Kaikki pahat asiat haihtui vaan jonnekkin. En tiedä minne. Enkä haluu löytää niitä vähään aikaan. Vaikka sc esitti vaan 3 biisiä, silti, oli ihan sika ihanaa. Ja vaikka oli kylmä ja oltiin ulkona, silti. Miten noi pojat oikeesti onnistuu. Saamaa mut hymyilee. Ja olee niin aidosti onnellinen. Tä on ihan hullua, pojat on parhaita. En osaa enempää selitellä, koska en itsekkää tajuuuuu. Oon niin sanoinkuvaamattoman iloinen ja en jaksa venaa taas seuraavaa keikkaa! Kiitos pojat ♥♥♥ Oikeesti muutatte jollain tapaa mun elämää tosi paljon. Se on tärkeetä. Ja te ootte tärkeitä.

Ihan sikaihana Paul! ♥

Krippee ♥♥♥  ;__; Oot ihanin.

aww axel ♥ Ihana.

sydänpoitsuja ♥

Kiitos viel kaikille ihanasta päivästä :) Eilinen oli ihanin päivä edellisen sc:n keikan jälkeen. Oli niiiin kiva taas nähdä poikia, nyt jo hirvee ikävä ;__; Ja kaikkia muita SC faneja. Rakastan teitä kaikkia eniten. Oli ihanaa tutustuu uusiin tyyppeihin! Tiia, Henna, Selma, Inka, Sofia, jne, ootte ihan huippuja! Toivottavasti nähdään pian ♥ 

Sisko leikki paparazzia

Kiitos, eilisestä, kaikki, I ♥ You all

we can't cry the pain away, we can't find a need to stay

"Tell then it's me who made you sad, tell them the fairytale gone bad"
"Why do we do these things we don't wanna do at all?"

Turha yrittää ees selittää, oon niiiin onnellinen, vihdoin näin Sunrise Avenuen, ensimmäistä kertaa, en ees tajunnu että ne oikeesti oli siinä lavalla. Ja myöhemmin sain halata poikia ja jutella niille *-*
Ihan huippu päivä. Paras. Ihana. Täydellinen. ♥ Pääsin 1000 kertaa paremmalle paikalle ku ajattelin, ja pojat soitti just niin hyvin ku odotin, paljon paremminkin. Ja jopa mun 2 lempibiisiä ;__; tosin, toisen espanjaksi :D Keikan jälkee venattiin varmaan 1,5h ulkona ja kannatti.

Keikasta mulla ei oo parempia kuvia ku järkkäriä ei saanu ottaa, ja kännykkä..

Superihana Samu. Kysyin siltä miks se on niin ihana ja se sanoi, että ku se on niin iso. Joo. ♥

Awwwww Riku ♥ En koskaan kuvitellu, en tiiä, että se vois ees olla noin sairaaan mukava. 

Ku pojat tuli ulos niin niidenkaa aika kauan juteltiin ja otettiin kuvia. Ja Riku oli superkiva. 

Oon kuulemma nätti ja mulla on kuulemma nätti nimi. Joo.

En nyt jaksa kirjottaa enempää, koska kello on pian puol 2 ja nukahdan. Paitsi yks juttu ärsyttää sikana niin en tiiä nukahanko.

Mut silti, tänään oli niin ihana päivä etten tiiä kestänkö. Venaan jo seuraavaa keikkaa. Itken ja kuuntelen musiikkii. Kiva yö taas, ehkä meen nukkumaan.

Onneks ens viikolla Satin Circus ♥ &&& Käykää tykkää niiden fb ;)

"We can't cry the pain away, we can't find a need to say, there's no more rabbits in my hat to make things right."

Äärihetkinä on aina yksinään, omaa kuolemaa miettimällä väitetään, ihmisen pystyvän valaistukseen pääsevän

Mulle ei kuulu mitään. Eilisestä muistan, että heräsin, join kahvia ja ikävöin bändejä. Ja tajusin taas miten tärkee Apulanta mulle on. Ei riitä sanat kuvaileen. Ikinä. Mun on ikävä niitä. Esim näinä päivinä Apulanta on ollu taas rakkaus. Niin ku aina. En luultavasti kestäis ilman niitä ja niiden musiikkia. Seriously. Tästä päivästä tulee varmasti samanlainen. Kello on kahdeksan ja mä kuuntelen Apulantaa ja juon kahvia. Kuulostaa jotenki pelottavan tutulta. Vois yrittää ehkä mennä lenkille. Etten kuole tänne sisälle.

Karjurockista on jotain puol vuotta. Liian pitkä aika, eikä oo tehnyt hyvää. Harmittaa ku kaikki Apulannan keikat on k-18. ;__; Mut festarit, jee. Toivottavasti näkisin Tonin jossain keikan jälkeen. Ois parasta. Saisin kiittää sitä. Jaksan oottaa niin kauan että se tapahtuu.

Huomenna Sunrise Avenue, ens viikolla Satin Circus, ens kuussa Adam ja sen jälkeen kuussa Pariisin kevät, sit Bruce Springsteen, sit Saaristo Open... Oon vaan ollu kotona. Onneks keikkoja. Kouluihi pitäis pian hakee, ja kesätyöpaikkaki ois jees. Kavereitaki vois ehkä joskus nähä, tai mennä ulos tästä huoneesta. Tai sit vaa eristäydyn koko maailmasta ja kuuntelen Hiekkaa, Laululintua, Onttosydäntä ja Nukuttajaa.