Satin Circus 20.6.2013 ♥ These boys saved my life

Pojilla oli eilen keikka Yobotissa stadissa ja pakko sinne oli mennä :) Oli ihan sairaan ihanaa, porukkaa oli tosi paljon ja ahdasta sen takia mut ei se mitää haitannu. Ihanii biisejä taas, Speed of love oli ihana kuulla taas ja se Sleep tonight oli niiiiin ihana! ;__; Mut joo lisää tekstii ja kuvii keikasta.

pakollinen junakuva

Nä pojat on muuttanu  mun elämän kokonaan. Mä en osaa selittää sitä, niin monta kertaa blogiteksteissä oon yrittäny, ja oon yrittäny selittää pojille, ja muille faneille, mutta mä en osaa. Mitkää sanat ei riitä kuvailee tätä mitä mä tunnen. Haluisin tyylii kirjottaa taivaalle et pojat on pelastanu mun elämän, herättäny mut eloon, että ne on mulle koko maailma ja paljon enemmän. Mut mä voin nyt vaan kirjottaa tätä tekstii ja yrittää saada ees jotenki mun ajatukset sanoiks. En tuu ikinä unohtaa sitä mitä ne on tehny mulle, en ikinä. Mulle onnellisuus on SC:n keikka, biisien aikana hymyilemistä, poikien halaaminen ja niille jutteleminen. Kaikki Satin Circukseen liittyvä on mulle onnellisuutta ja elämää, ku aina sitä ei muualta tahdo edes löytää.

Satin Circuksen musiikissa on joku niiiin suuri voimaPoikien ansiosta mun ajatukset elämästä on muuttunu tosi paljon ja mä en enää mieti niin paljon sellasii asioita mitä en sais. Tosi paljon kaikkee pahaa on jääny tapahtumatta ja ei ne asiat oo ollu ajatuksissakaan enää niin paljon. Ei tietenkää kaikki oo muuttunu, ei se tapahu hetkessä, mut ilman poikia olisin niiin hukassa, ne periaatteessa palautti mun elämän raiteillee. Nyt on jotai mikä auttaa jaksaa, ja minkä takia jaksan. Ja okei monet kirjottaa tästä mut tä on totta. Se on ihaninta miten pojat aina keikan jälkee tulee moikkaa ja juttelee, saa haleja ja kuvia ja vaikka mitä eiku. Ja ok en osaa ny selittää taaskaa mut kattokaa ny noita, ei niistä voi olla tykkäämättä.

axyy♥;)

<33

Mulla on taas hyvä olla. Eilisen ansiosta. Kiitos pojat. Tä odotus on aina hirveintä ku ei tiiä et koska mä taas nään SC:n, mut koitan vaan ajatella et jokatapauksessa nään ne vielä. toivottavasti.
Okei mä en haluu kirjottaa enempää ku sit kukaa ei jaksa lukee tätä. Haluisin halaa nyt poikia ja kiittää viel kaikesta. Ne on muuttanu kaiken, muuttanu mua, muuttanu mun ajatuksia, sitäkautta muuttanu mun koko elämää ja oon siitä niin kiitollinen. Tuntuu että oon noille ikuisesti kiitollisuudenvelassa, ja en tiiä miten voisin IKINÄ kiittää tarpeeks hyvin. En mä voikkaan. Teidän ansiosta mulla oikeestaan on nyt elämä, koska tuntuu että ennen mulla ei ollu sitä, ja että jos joku ei ois tullu mun "elämään" ja muuttanu asioita, niin sitä ei ois ollu tulevaisuudessakaan. Mut kiitos.

Saaristo Open 2013: klamydia, jonne aaron, popeda

EN IHAN TIEDÄ MISTÄ ALOTTAA. OLI YKS ELÄMÄN PARHAISTA PÄIVISTÄ. SELITÄN NYT KAIKEN MAHDOLLISEN KOSKA HALUUN!

Okei. Eilen, perjantaina, oikeestaan edellispäivänä, menin Jennan, ja mun siskon kaa saaristo openiin, esiintyjinä oli Jukka Poika, Klamydia, Jonne Aaron, Slade ja Popeda! Klamydia oli mulle ihan se ykkönen jota olin menossa kattoon, mut kyllähä sit Jonne ja Popeda ylsi vähintäänki samalle tasolle. Oltiin ekoina venaa porteilla ja ei kauaa jouduttukaa venaa niin päästiin sisään! Mentiin suoraa lavan etee venaa koska Klamydiahan on pakko nähä eturivistä. Siinä se Jukka Poikakin samalla meni, ja hyvinhä tuo veti. Pirteesti :D

Jukka pojasta ei oo kuvia nyt mut mitäpä tuosta. Aika meni ihan sikanopeesti ja sit yhtäkkiä mun Jumala seiso mun eessä! Apua en ymmärtäny koko tilannetta!

Soitti just niitä biisejä mitä halusinki kuulla! krapula tulee, suomi on sun, nina autio

narkkarirakkautta, pienen pojan elämää, kesäöitä, vaatteet pois, pala rauhaa, minäminäminä, himaan, kuljukka, huipulla tuulee, metanol man, teräsmies, e.v.v.k, hullujen kuningas ja eniten mut yllätti että noi soitti ALEKSIN. Siis mähän sekosin :D Koska kaikkien keskuudessa mä oon aleksi ja tosta biisistä on tullu varmaan tärkein biisi ikinä mulle :D Klamydia ei soita sitä  i k i n ä   keikoilla, ja nyt "aleksi" wtf !? Viime kesänä annoin jätkille "ALEKSI" paidan ja juttelin veskulle aleksista, että se on paras, soittakaa joskus jne, no, vesku tiesi että oo tulossa tälle keikalle, tunnisti mut yleisöstä, katto mua  s i l l e e   iski silmää ja sano aleksi, nauro mulle ku sekosin, ihan varmasti muisti että halusin kuulla sen :D Tai sit vaan kuvittelen. No juu, oli SUPER keikka. Hypin niin paljon, että mun polvet on mustelmilla, kädet mustelmilla, vatsa sattuu vieläki ku olin aidassa kii, pikkuvikoja. En tajuu miten mun kunto riitti siihen pomppimiseen :D

Keikan jälkee mul tuli taas sellai "PAKKO NÄHÄ JÄTKÄT JA MEN JUTTELEE NIIL" (saman vanhan kaavan mukaan) heti keikan jälkeen lähin juoksee, jonnekkin? Siin toivossa et näkisin noi. Sit oli kaikenmaailman säätöä, mut yhtäkkii Riku, rumpali, seiso sellatteen portin vieres, ryntäsin sen tykö, heti moikkas, muisti mut yhestä kivasta reissusta :DDDD Sit näin Severin siitä, huusin sitä ja seki tuli moikkaan. No, sit Vesku käveli siel kauempaa, aloin huutaa ko mikäki ja pianhan se alko kävelee meit kohti, ah. Ja sit tuli Jakke! Miten tä taas meni näin, en uskonu että taas pääsisin tapaa noi mut, kyllä! Ja kaikki muistivat mut ;) Oon ihan sikaonnellinen. 

No sit menin tosta suoraa takasi telttaa, Jonne soitti siel jo, pääsin toiseen riviin ku vähän seikkailin yleisön joukossa. Jonne on niin super täydellinen että en ees osaa selittää enempää. Ja ihanaa ku se soitti Rio-Ohoin!  ♥ 

Täydellisyyttä. Sit aattelin ihan vaa mennä sinne portille jos vaikka jonnee näkyis... Sit se kävi siinä mut ei kuullu ku huudettiin sitä. Sit oli jo bussissa lähössä, istu eessä ja poltti viel tupakkaa ja ovi oli auki. Sitten näki mut ku vilkuttelin, ja tuli vielä moikkaa vaik olivat jo lähössä, kuvan sain ja jopa kaks halia, Jonne täydellinen Aaron ♥

Tuon jälkee mentiin taas telttaan takasin, ehittiin just ku Slade alotti, vaikka en bändii tunnekkaan niin oli hyvä meno koko keikan ajan :D Siistii porukkaa. 

Aateltiin että ton jälkee päästään helposti eteen enne popedaa ku porukka lähtee, mut ei, kaikki jäi siihen! Onneks sit lopulta päästiin ihan just ennen keikkaa tunkee eteen, jes! Nooh sit tuli Pate, apua, kuinka täydelline ihminen voi olla. 

(c) jenna m.

Toi keikka oli ihan järjetön! En oo  I K I N Ä  hyppiny ja seonnu niin paljon millään keikalla! Porukkaa varmaan ärsytti ku mä ja jenna, melkee ainoot eturivissä, hypittiin kiljuttiin itkettiin naurettiin ja seottiin niin järjettömästi. Mut yolo. JA PATE KATSOI VAAN JA AINOASTAAN MUA JA JENNAA! Kyyläs ihan kokoajan meit suoraa silmii, ilmeili jne, sit tuli yleisöön ja porukka tarrautu siihe, mun ja jennan kohalla se oli ihan sikakauan, kyyläs vaan meit, halas mua ja jennaa pussas kädelle :D ja lopuks viel näytti mul sellattee "I'm watching ya ;)" Aiemmi jo huomasin et costellon poikaki, jimi, on paikanpääl, siin vilkuttelin sille lavan reunal. Soitti parit biisit rumpui, huippuu! Viittoilin sil keikan aikan ja se lupas tulla moikkaa keika jälkee :) Tä Jimi siis soittaa rumpuja rockwallissa! Menkää ihmees tsekkaa, tamperelaista manserockii! Niin juu, tuli moikkaa keika jälkee, koitettii päästä näkee costello mut liian tarkat nä passitarkastukset. No sit Jimi ja Alex  (hautamäki, Jimin veli, costellon toinen poika) oli lähössä, sit yhtäkkii costello on siin verhon takaa, ilmottaa jätkil et täytyy lähtee, se sit tuli, yeah! Otettii kuvat ja saatii plektrat, tosin hävitin omani sen yön aikana ;__;

Oltii iha surullisii ku ei nähty patee, sit vähä seikkailtii ja löydettii ittemme alueen takaa mist keikkabussit ja muut esiintyjät lähtee autoillaa. Näin Jimin siel ja se vaa nauro ku jahdattiin patee jokapaikas. Sit nähtii että se meni Hautamäkien autoo, järkkäri oli ihan superkiva siin portil minkä avo ain et esiintyjät pääsi pois, sit jäätii seisoo keskelle tietä eikä se sanonu mitää :) Sit ne pysähtyi, pate avoi etuikkunan ja jäi siihe. Sydänhä siin melkee pysähty. Otin sitä silleen kädest ja olin vaa että "ootsä oikeesti siinä, onks tä joku hallusinaatio" siihe Pate, "Ei tääl mitää halluja vedetä" Haha, siin seki viel kiitteli keikasta, ja me kiiteltii keikasta, sano et "nähää" ja sit lähti. Olin maailman onnellisin, tapasin kaikki ihmiset kenet halusinki tavata. 

Ihan järjettömän sanoinkuvaamattoman epätodellisen täydellinen päivä, ilta ja yö. 

Punk's not f*uckin' dead!

keikkailuu again

OLI IHAN JÄRJETTÖMÄN IHANA KEIKKA.

Oon aina Stum Und Drangista ihan super paljon, mut nyt ku näki ne ekaa kertaa, niin siit tuli paljon muutakin ku vaa että tykkään. En osaa selittää. Tottakai biisit on erilaisia livenä, kaikki on, mut nois oli jotain viel erityisempää. Ne biisit sai jotenki uuden ulottuvuuden ja eli niissä sanoissa, niiden kertomat asiat heräs eloo ja ne kaikki tunteet niissä biiseissä tuli tosi vahvasti esille. Olin joteki toisessa maailmassa. Sellatteen totuudenmukasessa. Kaikki on jotenki usvasta ja surullisetki asiat tuntuu jotenki hyviltä tai silt ettei ees haluu että ne muuttuu. Ja tietää ettei ne muuttuu. Sellane olo mul tulee monist noiden biiseistä ko kuuntelee. Jotenki se ettei hymyile saa iloiseks, ja tuntuu onnelliselta, vaan koska EI hymyile, ja EI oo onnellinen. Jotenki epäonnistumisist on alkanu nauttimaa. Haluu juosta jonnekki kauas, pakoon kaikkee, jättää kaiken todellisen taakse ja unohtaa kaiken. Yrittää hyväksyy asiat, ei tee mitää sen eteen, että ne muuttuis, ja silti vaa venaa sitä päivää et kaikki ois jotenki eri tavalla. Tietäen ettei koskaan tuu olee. Haluu lähtee ja tietää ettei saa. Eikä pysty. Tuntuu että on ylittäny jonkun rajan ja sen toiselle puolel ei enää pääse. Siel kaikki oli hyvää, mutta ei myöskää tiiä että haluaisko sinne takasin, koska silloi kaikki ois vielä epätodellisempaa, jos ois onnellinen vaan sen takia, et kaikki on hyvin, ku tietää ettei koskaan kaikki oo hyvin. Voi vaa olla ja odottaa jos joku hakis pois tai muuttais kaiken. Et pystyis ees oleen. 

Mun on tosi vaikee yrittää selittää tätä oloo mikä näist biiseist tulee. Siis tä olo ei tuu niistä biiseistä, vaan ne biisit auttaa mua ymmärtään tätä oloa, ja ne kertoo aika paljon samoista jutuista, mitä mun päässä liikkuu, mitä mä tahdon ja millasta mun elämä on.