lauantai 1. marraskuuta 2014

kadoksissa

Moi.

Mulla ei oo ollu nyt lähiaikoina yhtään inspiraatiota kirjottamiseen, eikä ylipäätää mihinkään muuhunkaan. Se on ihan sika ahistavaa. Koska oon oikeesti luova, ja tykkään tehä asioita, mut ku ei vaan oo pystyny.
Eilen sisustin mun kämppää, vähän enemmän mun näköseks. Paljo on viel tekemistä. Huomenna jos jaksais vois mennä kirppikselle.
Mul on jäätävä kriisi itteni kaa, mun ulkonäön, hiusten, vähän kaiken. Haluun tatuointeja lisää, ei oo rahaa. Höh.
Kauheesti koulujuttuja, kauheesti stressiä, kauheesti liikaa kaikkea.
Oon ollu maailman epäsosiaalisin, en oo nähny yhtää kavereita. En oo jaksanu, ja ne ei oo jaksanu. Ymmärrän kyllä et oon aika kyllästyttävää seuraa ehkä nykyää.



Haluisin ostaa uuden kameran, ja keskittyy ottaan oikeesti kivoja kuvia.
Haluisin liikkua ja vähä pienentyä.
Haluisin tutustuu uusii ihmisii ja haluisin matkustella.
Haluun keikoille.
Haluun panostaa koulujuttuihin. Haluisin jaksaa tehä ne kunnolla.
Haluisin saada elämästä vähän paremmin kii. Mut mun suhtautumine itteeni ja elämää saa noi kaikki tuntumaan aika mahdottomuuksilta.


Ikävä Pariisin Kevättä.
Oispa vähän enemmän kykeneväinen kaikkeen ni oisin ehkä vähän onnellisempi.
Tän yön valvon. Juon kahvia. Katon jonkun leffa, siivoon vaatekaapin. Oispa viiniä. Ja oispa seuraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti