torstai 9. elokuuta 2012

gone too soon


Elokuuta on jo mennyt jonkun aikaa. Onko se vielä kesää? Mulle se on jo syksyä. Eikä se haittaa koska tykkään syksystä. Viilenevistä illoista, putoavista lehdistä ja tuulisista pilvisitä päivistä. Eilen tuoksui syksyltä. Elokuussa synnyn aina uudestaan. Voi aloittaa alusta ja jätää menneen vuoden taakseen. Vähän pelottaa mitä tämä vuosi tuo mukanaan. Ehkä putoan, ehkä kaadun. Ehkä kävelen suoraa hiekkatietä katulamppujen alla, tanssin kostealla niityllä sateenvarjo kädessä ja yritän lentää, tai istun sohvalla peittoon kääriytyneenä teekuppi kädessä. Koskaan ei voi tietää. Mulle syksy on tuota kaikkea. Kompastelemista, tasapainottelua, ja tyhjyyttä. Mutta jollakin tavalla taidan pitää siitä, kun mikään ei ole mitään ja saa vain olla, hiljaa.

Mulla ei oo paljon muistikuvia mitä on tapahtunut. Koska tiedän ettei ole tapahtunut mitään. Ainakaan mitään, mistä tänne kirjoittaisin. Yhtenä päivänä olin meidän museossa, tykkään varsinkin tosta yhdestä huoneesta. Aina välillä olen varma että siellä asuvat ne 200 vuotta sitten kuolleet ihmiset. Monet yöt oon valvonut myös yrittäessäni tallentaa yhtä selkeää kuvaa tosta kauniista valopallosta mustalla taivaalla. Sitä on kiva tuijottaa ja istua korkealla katolla. Jos sieltä putoaa, kuolee. En oo kuollut ainakaan vielä. 

6 kommenttia:

  1. rakastan sun tapaa kirjoittaa! oot ihana :>
    ja mäki tykkään syksystä. se on paras. ja tietenkin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aww kiitos :3 niin on, ja hihi, säkin ♥

      Poista
  2. hullu uskallat olla tuol museossa ! :D laita joskus vanhat vaatteet päällle ja ota kuvia. terveisin kanalintu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut yksin, oli siellä pari kummitusta. Nimeltä katsu ja iida. Ja voisinpa laittaakki mut sä tuut ottaa kuvat. :)

      Poista
  3. ok tuun :D mä jo luulin et oot nii rohkee et yksi oot :D terveisin kana

    VastaaPoista