tiistai 21. elokuuta 2012

you don't mean anything to me

Mä oon ihan kauheen väsynyt. Syksy on täällä. Tiesin sen aamulla. Se tulee ja kaikki katoaa. Kaikki alkaa alusta ja pelkään. Muutoksia on ollut jo liikaa. Mulla ei oo opiskelupaikkaa, vaan siks koska oon niin väsynyt. Ja ehkä osittain siitäkin syystä että se paikka oli kuin vankila ja en olisi käynyt siellä kuin väkisin. Joten ehkä on parempi että olen vain kotona ja odotan ettei mitään tapahdu. Tee on maistunut ja lenkkeilystä on tullut harrastus. Mä vaan mietin että oonkohan koskaan tarpeeksi.
Eilen yöllä menin kävelemään. Kävelin ylämäkeen ja katsoin taivaalle, kuinka mustat puut muodostivat selvän rajan kirkkaansinisen taivaan ja metsän välille. Kuu oli jossakin piilossa, sen tuijottaminen sai siltä yöltä jäädä, harmi. Ilmassa kuitenkin tanssahteli viileä tuuli, ja se sai houkuteltua mut katolle, istumaan, ja katsomaan miten taivas pysyy paikallaan. Merellä päin taivas oli turkoosimpi, ja sillä hetkellä mun teki mieli hypätä tuulen mukaan, jos vaikka osaisinkin lentää. Jos en osaisi, putoaisin ja kuolisin. Mutta en mä kuitenkaan hypännyt. 
Tänä aamuna heräsin myöhään, huomasin miten taivas oli muuttunut, se oli vaaleansininen ja valkoisia pumpulisia pilviä oli leijaillut sinne, mistä lie. Lentokonekkin jätti jälkiä omalle reitilleen, hmh. Kaikki oli paljon monimutkaisempaa, kumpa aina olisi yö tai aikainen aamu. 
Mä lähden nyt, kävelemään yhen mun lempparitytön luokse. Heihei ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti