lauantai 13. lokakuuta 2012

tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa


Kello on taas yli kaksitoista. Öisin pitäisi nukkua, mutta tyttö valvoo. Hän pitää pimeästä. Hän pitää hiljaisuudesta, minkä musiikki saa välillä rikkoa. Ehkä hän silti kaipaisi jonkun sinne valvomaan hänen kanssaan. Hän asettelee kynttilöitä eripuolille huonetta. Valkoiselle tuolille, punaiseen lasikulhoon neljä kynttilää. Pieneen punaiseen lasipurkkiin yksi kynttilä. Kolme harmaat kynttilää mustanruostuneeseen korkeaan kynttilänjalkaan. Tyttö kävelee ikkunan luokse ja katsoo ulos. Vaaleanpunertava taivas katoaa kuolemaa tekevien puiden taakse. Taitaa olla jo yö. Ennen kuin tyttö vetää verhot kiinni, hän raottaa ikkunaa ja vetää keuhkoihinsa puhdasta ilmaa. Ulkona on ihanan kylmä, tyttö toivoisi uskaltavansa mennä sinne, mutta häntä pelotti. Tyttö vetää viininpunaiset pitsiverhot ikkunan eteen ja toivoo ettei kukaan näe häntä niiden lävitse. Hän istuu vanhaan nojatuoliinsa, ottaa kynttilän pöydälle hänen eteensä. Sytyttää tulitikun, ja siirtää liekin siitä kynttilään. Se syttyy hitaasti, ja palaa pienellä liekillä. Aivan kuin se tekisi jotain kiellettyä, ja yrittäisi pysytellä piilossa. Tyttö miettii, onkohan tulitikun kärki vielä kuuma, hän kokeilee, tulitikku jätti ihoon punaisen ja kohonneen jäljen. Oli se kuuma. Tyttö sytyttää suitsukkeen, ja katsoo kun se muodostaa ilmaan ikäänkuin jonkinlaisia pitsikukkia. On niin hämärää. Tytön vieressä ollut kynttiläkin oli jo sammunut. Kaikki kynttilät olivat palaneet loppuun, kolme hän sammutti itse. Olipa aika mennyt nopeasti. Kello on taas liikaa, tytön pitäisi nukkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti