lauantai 12. tammikuuta 2013

"havahduttu monta kertaa kuilun partaalta, mut vieläkään ei suljettu korvia sen kutsulta"

Tässä on ollu vähän kaikkea. Huonompii ja vähän niitä parempiakin päiviä joukossa. Eilen olin kaupungilla ja olin ihan eksyksissä. Lopulta istuin kauppakeskuksen penkillä kolme tuntia kun en osannut tehdä mitään, enkä halunnut mennä minnekkään. Ei-kiva-olo. Ja muutenki se päivä oli kummallinen. Menin kaverille yöks ja tänää oon vaa kuollu. Oon serkulla, sen pojalla oli synttärit. Mä kuuntelin musiikkia sen huoneessa ovi kiinni. Ahdistaa kaikki sukulaistyhmäjutut. Tänää oon tekstaillu itkeny ja ihmetelly. Oon täällä serkulla, sen koneella. Jäin yöksi. Huomenna neumann -duo. Ja kotiin. Valvomaan ja polttamaan kynttilöitä. Kävelemään pellolle ja kuvaamaan valkoista taideteosta mikä saa mut kuolemaan kylmyydestä.

ps. en jaksa venaa keikkoja, satin circus, adam lambert, sunrise avenue, pariisin kevät, kesällä klamydiaa ja popedaa. Enten ikävöin APULANTAA. Viimeeks kesällä näin.
pps. Tänään kuolin kun huomasin että Toni Wirtanen oli vastannu mun viestiin fbssä. Aika pitkällä viestillä. Parhautta. ♥ Ja ne oli saanu mun kirjeen. Monta monta sivua pitkän. Täynnä  tärkeitä ajatuksia.

kuva: we♥it

"Lumi tippuu maahan ja hiutale kerrallaan se kasvattaa maapallon valkoista suojakerrosta. Joka sekin taas pian katoaa ja tuntuu kuin kaikki muuttuisi. Kylmyys satuttaa kasvojani ja huudan valkoisessa metsässä, joka sekin kerran oli niin valtavan pimeä. Nyt en pääse piiloon. Ajatuksia enkä totuutta. En voi maalata mieltäni mustalla, vaan kaikki täytyy niellä kerrallaan. En tiedä tukehdunko. En tiedä jaksanko. En tiedä aionko edes yrittää. Käännyn ja juoksen. Metsään, syvemmälle. Ehkä vielä löytäisin sen kerran kadottamani pakokeinoin, sen pimeyden johon niin helppo oli turvautua, ja jonka syyksi kaikki oli helppo laittaa." Tyttö säikähtää ajatuksiaan, istuu kivelle metsäpolun varrelle ja hymyilee ohi lentävälle linnulle. "En minä pimeää tahdo, haluan vain, että edes jotain tapahtuisi. Haluisin kerrankin tuntea olevani elossa, enkä ana vain tässä samassa pienessä kuplassa tyhmien ajatusteni kanssa. Kumpa edes ne katoaisvat. Tai muuttuisivat vähän paremmiksi." Tyttö ei enää hymyile. Hän on silti ihan onnellinen. Hän ei vain osaa näyttää sitä. 

RAKASTAN ♥ Nukkukaa kaikki kivat hyvin :3 Mä en, koska mä en nuku.
Kuvia ei siksi koska ei ole.
Ja tässä postauksessahan ei ollut mitään ideaa ????? Klo 2:16

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti