Ei oo paljoo muita vaihtoehtoja ku elää vaa päivä kerrallaa eteepäi ja kattoo mitä tapahtuu. Venaa milloi tapahtuu jotai että tä tasane alamäki kohtaa jonkun rotkon. Milloi mä lennän naama eel hiekkatielle, tai millo kompastun ja lyön pääni suoraa just siihe suurimpaa kivee. Ku jotai kuitenki on pakko tapahtuu jossai kohtaa. Tietty toivon, et jotai kivaa mut liian epätodennäköstä jote en ees nyt haaveile sellatteest. Ja en oikeestaan haaveilis muutenkaan.
Ehkä mä vaa malttamattomana venaan just sitä suurta tappavaa kivee.
"niihin hakeutuu jotka tekee sen saman haavan kuin ensimmäinen"
"vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle"
"veistä haavassa kääntäisin pelkästään siksi miltä se tuntuu"
"havahduttu monta kertaa kuilun partaalta mut vieläkään ei suljettu korvia sen kutsulta"
Oon kunnellu koko päivän taas Apulantaa. Yrtitin selittää jotai mut en mä jaksa.
Mut sanotaa näin et jos tekisin kuolemaa ja saisin nähä enää yhen ihmisen koko maailmassa nii se ois Toni.
En tiiä alkaa kaikki olee nyt oikeesti aika sekasin. Mä oon iha messed up ja mun ajatukset fucked up ja huhhu. Hassuu ku oon kokoaika aatellu ettei vois kuuluu huonompaa ja nyt on tällanen olo ja tajuu taas miten väärässä oli :D Joteki jo naurattaa tää tilanne. Mun tilanne. Mun koko elämä tuntuu joltai vitsiltä :D Nii sairaan turha etten enää kestä. Naurattaa ja tuntuu että sekoon, koska voikstää olla tervettä :DDD
Naurattaa ku kuvittelen itteni ilmas lentääs pää eellä katolta kivikkoo, naurattaa ku kuvittelen mut mädäntyneen jossai meren pohjas :D Eikä ees naurata. Tai siis luulin äsken ku kirjotin ton et nauratti. Ehkä mua nauratti? En ees muista enää. Ei mua ainakaa nyt naurata.
Mun pitäis nukkuu mut en aio enkä pysty enkä haluu.
Huomenna kaupungille. Siinä toivos et törmäisin Apiksen poikii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti