sunnuntai 30. syyskuuta 2012

kaikki sun pelkosi, kaatuu sun päällesi

Kello oli ehkä seitsemän, kun heräsin, ja kävelin ulos. Ei väsyttänyt, mutta silti teki mieli vaipua uneen. Teki mieli vaipua uneen ja kadota. Kadota ja haihtua. Vaaleanpunaisten pilvien sekaan. Siinä minä kuitenkin seisoin. Jalat kalliolla. Seisoin, ja ihmettelin vaaleanpunaisia pilviä. Kävelin takaisin sisälle, menin peiton alle ja vaivuin uneen. Uneksin vaaleanpunaisista pilvistä ja siitä, että katoaisin, haihtuisin, vaaleanpunaisten pilvien sekaan.
Mulla ei ole mitään asiaa, pahoittelen tylsyyttäni. Teen luultavasti tänään toisenkin postauksen, kuvia vaan tulossa lisää. Kello on 00:14 ja mun pitäisi nukkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti