Mitäkö on tapahtunut? Ei mitään, muistaakseni. Huonettani koristavat uudet kolme mustaa kynttilää, ja viininpunaiset pitsiverhot. Ne minä aina laitan ikkunan eteen, ettei kukaan näkisi minua. Ovikin on lukossa, ettei kukaan tule sisään. Päivät ovat aika tyhjiä. Minulla ei oikeastaan ole elämää, antakaa minun siis olla elämättä elämääni, jota ei ole, yksin, täällä lukkojen takana. Täällä voin piirtää, kuunnella musiikkia ja ommella. Täällä saan olla hiljaa, ilman, että joku kysyy, mikä on, ei ole mikään eikä mitään.
Koulujuttuja olen miettinyt. Saavat pääni entistä sekaisemmaksi. Ehkä menen vain lukioon. Ehkä ei ole muuta vaihtoehtoa. En tiedä mitä haluan, oikeastaan, en halua mitään. Ehkä se onkin ongelmana. Ei ole haaveitakaan, siksi tämä onkin niin vaikeaa.
....Ja tämännäköisenä minä tänään piiloudun maailmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti