maanantai 22. huhtikuuta 2013

PARIISIN KEVÄT 20-21.4.2013 ♥

En edes tiiä mistä alottaa. Kaks edellistä päivää oli mun elämän parhaimpia. Arto ja koko Pariisin Kevät on rakkautta. Tosta risteilystä tuli parempi kuin oisin ikinä voinu kuvitella. En ois osannut ees haaveilla siitä mitä tapahtui. Muutuin hetkessä maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.

Ennen keikkaa pääsin juttelemaan ihmisen kanssa jota mä eniten arvostan koko maailmassa. Mulla ois ollu sata asiaa sanottavana, mutta mun antama kirje kertoi niitä samoja asioita.


Eturivi. Keskellä. Täydellisyyttä. Alkukeikka oli myös täydellinen, mutta kolmas biisi, meteoriitti, mullisti kaiken. "Tä on sulle, Aliisa" Katsoin tuota täydellisyyden ilmentymää pitkään suoraa silmiin ja pitelin kädestä. Itkin, enkä uskonut että olin oikeasti siinä hetkessä, missä mä olin.

Seitsemän sekuntia aikaa katua sun tekoja
kauheimma jutut sä voit jättää kertomatta
mitä jos meteoriitti tippuu päähäsi ennen kuin
ehdit sanoa ne kaikkein tärkeimmät sanat

 minä en unohda sinua koskaan vaikka en muistaisi omaa nimeäni
sinä saatat olla juuri se joka sattumalta
minut pelastaa meteoriitin alta

jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen
taikka olisit panssaroitua terästä
olisitko haavoittumattomana onnellinen 
vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä


Toi mikään ei tunnu jotenkin vieläkään todelliselta, koska mulle ei ikinä tapahdu mitään noin hyvää. Mut yleensä jätetään huomioimatta. Mutta teitä mä en unohda koskaan, vaikka en muistais mun nimeäni. Mun lempibiisejä. Ei sitä tunnetta voi ees yrittää selittää. Se on sellainen olo kun näet sun elämän sun edessä, kaikki pahat asiat unohtuu, ja haluut vaan jäädä siihen hetkeen. Hymyilyttää ja itkettää, ja ei ymmärrä tilannetta. On ihan toisessa maailmassa, kaikki on kaunista ja on niiin hyvä olla. On tosi kevyt olo. Laittaa silmät kiinni ja tuntuu että se kaikki ois vaan satua. Tai unta. Liian pian se oli ohi, mutta mä muistan vieläkin miltä musta tuntui. Laitan meteoriitin soimaan ja suljen silmät ja oon taas jossain ihanassa paikassa. Mä kuolin. Onnesta. Mut silti tuntui siltä että olin enemmän elossa kuin koskaan ikinä ennen.


Keikka loppui ja silti mulla oli viel hyvä olla. Sain niin paljon voimia, ja tiesin että ton kokemuksen jälkeen jaksan paljon paremmin. Elämää ja kaikkea, mun ajatuksia ja pelkoja. Ja jotkut ajatukset sain unohtaa kokonaan. Kuinka pitkäks aikaa sitä en tiedä. Sanoin etten kestä syksyyn asti, kun keikkailu jatkuu. "Tietenkin jaksat" :) Ehkä mä sit jaksan. Jos Arto niin sanoo.

Tultiin turkuun ja mua harmitti kun en ollut kertaakaan ääneen kiittänyt Artoa. Olin varma ettei enää laivassa nähdä, koska aika oli melkei loppu. Itketti ja ahdisti, ja oli tosi paha olla, koska tuntui että tä juttu oli vielä kesken. Kun en ollut päässyt yksin, ilman ketään muuta, kiittämään Artoa, kun siinä ei ollut ketään muuta. Koska oltais nähty seuraavaks vast syksyllä, ja en tiedä sanoinko vieläkään tarpeeks selvästi, miten paljon kaikki tä mulle merkitsi. Ihan kaikkea. Ihan viimehetkillä näin kun Arto oli menossa hissiin, ja mä epäröisin että meenkö puhumaan, koska en halua että mua pidetään kauheena vaanijana. Ei ollu kauaa aikaa, ja mun oli pakko mennä, vaikka pelotti, enkä edes tiedä miksi. Ehkä koska tä koko asia on mulle niiin tärkeä. Arton katseessa on jotain. Jotain lohduttavaa ja toivoa antavaa, en oikeasti tiedä mitä se on mutta en oo tiennyt että sellainenkin asia voi vaikuttaa muhun näin suuresti.

"Oikeesti, mä toivon sulle kaikkea hyvää, ota iisisti" 
Ja sain halata ihmistä joka on vaikuttanu mun elämään, varsinkin viikonlopun jälkeen, enemmän kuin voin ees itsekkään uskoa. 
Tä loppu jotenkin sulki  laivan tapahtumaketjun ympyrän täydellisesti.


Ilman Pariisin kevättä mä olisin tosi hukassa. Ne on mun pelastajia. Tän kaiken jälkeen, Arto on. ♥ Jokainen sana minkä hän laulaa menee suoraa mun sydämeen, ja tulee suoraa sen sydämestä. Hyvistä asioista tulee huonot puolet esille, ja huonoista myös hyviä. Pariisin kevät on mulle toivoa antava bändi, mikä tietää että on vaikeaa, ja käskee olla luovuttamatta. Huonoja asioita saa surra, mutta ne ei saa ottaa valtaa ajatuksissa. Sen sijaan, että keskittyy siihen, mikä maailmassa tai itsessään on vialla, kannattaa keskittyä siihen mitä voisi tehdä muuttaakseen niitä asioita, tai vaan keskittyä kaikkeen hyvään, niin vähän kuin sitä ehkä onkin, ja yrittää nähdä maailma ja elämä kauniina. Jos se ei sitä ole, muuta jotakin. Mulla se ei ehkä ollut, mutta Pariisin kevät teki siitä kauniin, ja nykyään on mun suurin voimavara, ja hyvän olon lähde, joka saa mut jaksamaan. Hymyilemään, ja puolestaan itkemään. Auttaa mua näkemään asioita, mitä ennen en oo huomioinut. Herättää mut eloon, ja herättää mun sisällä tunteita, mitä mikään muu asia/bändi/musiikki/ihminen ei onnistu herättämään. Moni juttu vain tappaa niitä hiljaa. Onneks maailmasta löytyy vielä yks hyvä asia.


Kädet osuu maahan ja ensimmäinen ajatus on olla 
nousematta enää koskaan, luovuttaa suosiolla
jäisit vain siihen eikä kukaan tulisi
tulisi yö ja kasvattaisit juuret maahan, tuntisit sen sydän lyö
olisit puu, olisit jotain oikeaa ja suuta
olisit vuori joka vavahduttaisi maan kuorta.

Kaikki on nyt vaan jotenkin niin epätodellisen hyvin. Itkettää ja ahistaa tälläkin hetkellä. En saa oikeen selvää mun tunteista. Itkenkö koska oon niin onnellinen vieläkin, vai itkenkö koska on niin paha olo kun toi kaikki on takana, ja joudun odottamaan seuraavaa keikkaa monta monta kuukautta. Ja silloinkaan en varmaan henkilökohtaisesti tapaa ihmistä jonka haluaisin tavata. Ja vielä kerran kiittää. Mun on turha enää selittää. Pariisin kevät, merkitsee tällä hetkellä mulle ihan kaikkea. Viikonlopun tapahtumat antoi jotenkin kaikelle ihan uuden merkityksen. Mun ajatuksetkin muuttui paremmiksi, joidenkin asioiden suhteen. Tällä hetkellä oon maailman onnellisin ja maailman surullisin ihminen samaan aikaan. Siks koska 2 viimeistä päivää oli mun elämän parhaimmat, ja siks, että ne päivät on nyt takanapäin.


PARIISIN KEVÄT, KIITOS. ♥
Ootte mulle koko maailmasta tärkein asia. 
Ja ootte vaikuttaneet enemmän kuin mikään muu.
Muuttaneet mua ja auttaneet. 
Kiitos.
Kaikesta.

Superhuonolaatuinen ja äänenlaatu maailman huonoin, mut painovoimaa♥ 

22 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja toi video ja kaikki sai mut itkemään. <3 mä voin niin aistii ton fiiliksen ! Mullekkin pariisin kevät on niin rakkaus....ihan pakko päästä munkin ens syksynä keikoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aww :( Mut pariisin kevät on oikeesti niiin rakkausbändi. Täydellisyyttä ♥

      Poista
  2. oiii, voi mä niin tiiän ton tunteen! nimimerkillä viime syksyn hengailtiin pk-poikien kans yks viikonloppu (ne käski meidät niide hyttiin laivalla, eikä päästänyt ennen aamuseitsemää ja sitten viel järkkäs meidät k20 keikalle XD) ja joo, on ne vaan niin hienoja, että huh huh! ♥ terveisin random.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. wooow, sikasiistii! Ihan täydellisiä kyllä ovat ♥

      Poista
  3. Tää postaus oli aivan mahtava. Pariisin kevät on loistava. Sää oot kaunis. Kaikki on ihanaa ♥

    Ja vaikka mun ainut kommentointikriteeri oli että [x] minulla ei ole sanavahvistusta, enkä mä ikinä anna armoa, niin kommentoin sulle silti koska mun kommentti tulee niin sydämmestä c:

    (my-paradisecircus.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OHO mä ihan luulin että olin ottanut sen jo pois käytöstä :D Mut kiitos tosi paljon ihana ♥ Ja kyllä vain, pariisin kevät on ihan parhautta!

      Poista
  4. oot kaunis ja nää kuvat on upeit ! c;

    > yesitismyblog.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. pakko sanoo että tosi hyviä keikkakuvia! Jos kiinnostaa mun blogissa ois tällä hetkellä arvonta menossa, käy siis ihmeessä kurkkaamassa :)

    http://ifailedmydiary.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Voi vitsi! Vähän kirjotit kivasti ja aivan ihana juttu toi mitä sulle tapahtu! (:

    jr-myownwayofmylife.blogspot.fi

    VastaaPoista
  7. Vau, oot tosi nätti tyttö! :) Ja kivoja kuviakin!

    http://taidehetki.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  8. Mulla ois mun blogissa sulle viiden kysymyksen haaste. ;D

    http://nevercloseoureyes-miina.blogspot.fi/2013/04/viiden-kysymyksen-haaste.html

    Btw. toi sun Adamin keikkapostaus oli ihana.
    Se keikka oli täydellisyyttä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kivaa :) Ja kiitos, niin oli!♥ Muistan sut sieltä jonottamisesta!! :D

      Poista
  9. kiva ulkoasu:)
    ja hienoja kuvia!:)
    oot nätti:>


    http://eevihenniina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. niin ihanasti kirjotettu! välittyy ihan tänne asti miten tärkee tää asia on sulle :-) ja voin jakaa samoja fiiliksiä, artsi ja kaverit aiheuttaa mussa niin paljon tunteita ettei niitä voi edes kuvailla. ja varsinkin keikoilla, joka. ikinen. kerta. täyttä onnellisuutta.
    ja oon vähän kateellinen myös koska ah, mäkin haluun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aaaa, kiitos tosi paljon! Ja ihanaa että sen huomaa tosta tekstistä, pk on kyllä ihan parhautta♥ Niimpä, siellä keikalla on ihan toisessa maailmassa! Ja hih, kukapa ei haluis.. mäki haluun uudestaan.

      Poista
  11. Ah Pariisin Kevät♥

    myrulesare.blogspot.fi

    >15 vuotias friidu jatkoi bloggailua pienen tauon jälkeen. menes kurkkimaan :)

    VastaaPoista
  12. Törmäsin tähän postaukseen jossakin googlen sivuilla etsiskellessäni kuvia Pariisin keväästä ja Artosta. Otti jotenkin sieluun kiinni ja palasin tänne uudelleen. Tää on hirveen hassua, samaan aikaan samaistun ja sitten taas toisaalta koen jotain epämääräisiä, ehkä vähän äidillisiä(?) tunteita. Tyttö pieni. Olen sua muutaman vuoden vanhempi(23) ja sairastan keskivaikeaa masennusta. En tiedä susta mitään, mutta haluaisin vaan halata ja sanoa että kaikki muuttuu vielä hyväksi, siihen vaan voi mennä aikaa. Kai haluaisin lohduttaa ja sanoa sellaista mitä olisin itse sun ikäisenä toivonut kuulevani.
    Olet ihan mielettömän rohkea ja herkkä, kaunis ihminen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääää eikä huomasin vasta nyt tän! En tiiä katotko ees enää mun vastausta mut kiitos ihanasta kommentista ;_; Itkettää. Kiitos tosi paljon! Oikeesti.

      Poista