"pelottavinta kun silmät aukaistaan"

En oikeen tiiä mitä kuuluu. Tänään(kin) oon vaan kotona. Ei kiinnosta lähtee mihinkään. Ja ei oo ees mitään minne menis tai kenen kaa ois joten ei täs paljoo vaihtoehtojakaan oo. No ens viikolla taas Satin Circuksen keikalle. Se vähän parantaa tätä tyhmää tyhjää oloo. Jotain venattavaa taas. Ehkä mun pitäis oikeesti yrtittää olla sosiaalisempi enkä vaan aina ois yksin, mut mä en vaan jaksa. En jaksa en jaksa en jaksa. Mieluiten kuuntelen kotona yksin musiikkii ja teen jotain. Tai en mitään. 

Tänään heräsin tosi aikasin. On ollu onneks ees hiukan parempi päivä ku eilen. AIka on menny nopeesti ja hyvä kai niin. Mulla ei oo nyt ees mitään kirjotettavaa, halusin vaan tulla vähän valittaan ja laittaa pari rumaa naamakuvaa. Oon varmasti maailman tylsin ihminen ja tä on maailman turhin blogi. Huomenna ehkä jotain järkevämpää ja kivempaa tekstiä, nyt en pysty kirjottaa enempää.

                                                               " Useat päivät olleet helpompia kuin eiliset. Tiettyyn rajaan asti pidin siitä, kun  en huomannut mistä se kertoo.

                                                                                                              Päivääkään ei muta kuin vapaaehtoista sokeutta. 

                                                                                          Taistelun jälkiä on vaikeaa, piilottaa. Mut toisaalta niistähän voi olla niin ylpee.

                                                                                         Paljonko oikeastaan haluaa muistaa. Virheistä vain oppiakseen . Jota ei tunnusta.

                                                                                                    Vastaukset vääriin kysymyksiin. Tilanteen tähden, sumua nähden."

             

Mun on ikävä Apulantaa. Tonia. Toivottavasti nään ne pian, koska mä en enää kestä muuten.